Sylvian Oululaulu (60)
Ja niin joulu joutui jo taas Oulumaan, talvi-iltohin tummentuviin. Ja killat ne yhdessä luo loistoaan jo kiltiksiin hiljentyviin. Mutt’ Kaijonpa harjussa meillä on ain’, se katto, mi peltinsä on suojanain, ja lämmenneet vastukset on kiukahan; Oi, täyttää ken toiveita vois saunojan? Siell’ istun mä viel’ pikkutunneillakin, Kanssa lauteilla kymmenen muun. Miss’ kuumat on veet, löyly on runsahin ja nään aina naurussa suun. Ja paljuun kun laskeudun niin lämpimään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, ja laulut kun yössä niin kauniisti soi, sen riemusta juhlan ken kertoilla voi! Sä tähdistä kirkkain nyt voimallas’ vie salin puolelle mut tanssihin! Ja sitten kun hiipunut puhtimme lie, Sa siunaa tie jatkoihinkin! Sen vertaista paikkaa en mistään ma saa, ei oo Talon tuntua armahampaa! Ja kiitosta pylväät sen kaiullaan tuo, ja toivottaa uudelleen lämpönsä luo.