Teekkarieden luvattu maa (54)
TEK-niikkaa lukemaan, päätyi hän tähän paskaan kaupunniin, niin pölijään. Jossa jo humanistit, työttöminä tottakai, parantaisivat maailman jos viinipullon sai. Diplomi-insinöörin kohtalon, halus välttää fuksi tuo. En koskaan osta laskinta, enkä prujuja kotiin tuo, muuten, luon uran. Saunaillat kutsuvat, Teekkaria talvisin, vaan en tahdo koskaan lailla jarrujen. Mutt’ pesti-päiviltä työtä hän saa, hälle teollisuus maksaa kunnon palkkaa. Niin jälleen Välkyn Uuno taas astuu ruoriin, ja vanhojen alkeet tarttuvat nuoriin. Kohti laukkaa, kirjakauppaa. Teekkarin epätoivoon ajaa, kun opintoja seurataan ja takaa KELA:n tiskin hiljaa kylmä silmä tuijottaa, Ja tuet aukeaa. Lauteilta saunojen, olut kourassaan. jarrut kaiheina katsovat fuksejaan. Kesätyöt, tentit, kypsärilappu, dippatyö, publiikki ja Wiimeinen Wappu Tämä on tuhansien Teekkareiden luvattu maa, jonka jäisimpään ojaan fuxit hukutetaan. TEK-nillen kansa jonka perinteiden määrää, ei käske laki, eikä mafa määrää. Jonka lauluista kiskotaan TEK-niikan valttikortit ja kiinni pysyvät työkkärin portit Teemu Teekkari hetkeää taas laulamaan. (VK 74)