Jerum jerum (40)
(Kiltojen jäsenet nousevat omalla säkeistöllään) 1. Oi, opiskeluaika sä, sua unohtaa voi emme, ja vielä elon myrskyissä, oot muisto ruusuisemme! pian hulinamme hiljenee, pois laulu, riumu vaikenee; O, jerum jerum jerum! O quae mutatio rerum! 2. Miss ovat öiden valtiaat, tuo köyhä juhlakansa, nuo hallitsijat voimakkaat, avaran maaimansa? He jätti viinin, laulu taa, nyt arki harmaa ahdistaa; O, jerum… 3a. (ARK) Se luovan tuskaa nähdä saa, ken piirtää talon fiinin (kone) ja toinen luovii koneistaa voimalla vaseliinin (YRK:) yks’ kosket villit valjastaa (OLTO:) Yks’ tekee lääketekniikkaa O, jerum… 3b. (Prose:) Kun yksi keittää sellua ja mikstuurat niin tuimat (OPTIEM:) voi toinen rahoiss’ kellua ja takoo voitot huimat (OTiT:) Yks’ bittit kuljettaa (SIK:) ja voltit toinen taltuttaa O, jerum… 4. Mutt’ aidon opiskelijan sydäntä ei voi estää, vaan riemuntuli rinnassaan, elonsa loppuun kestää! Vain vanha kuori poissa on, mutt’ ydin vielä moitteeton! Ja sitä vaalikaamme! Ja sitä vaalikaamme! 5. Siks’ kädet käsiin lyökäämme, on villä ihmisyyttä, ka huomiskoittoon myötämme ikuista ystävyyttä! Siis nouskoon yhteen pikarit, viel’ elää vanhat sankarit! Tääl kesken maljojemme ja viinilasiemme!