Sillanpään marssilaulu (243)
Kotikontujen tienoita tervehtien tämä laulumme kaikukoon, yli peltojen, vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon. ;,; Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen, kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan isät katsovat poikiaan. ;,; Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, mikä retkemme tänne toi. Ilomielin me riensimme sinnepäin, missä yhteinen kutsu soi. ;,; Tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten: Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskaret jäädä saa. ;,; Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääll' on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus. ;,; Siis te lapset ja vanhukset, ja te äidit ja morsiamet, niin kauan teillä on suojattu lies kun on pystyssä yksikin mies! ;,; (VK 9)