Kymmenen virranmaa (241)
Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner. Niin rohkea, reima ja horjumaton, se on muistojen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa, se on kymmenen, kymmenen virran maa! Revontulta sen talvinen taivas luo, kun pakkanen parhaana räiskää, ja tunturilaaksojen vuolas vuo, se kallioseinihin läiskää. Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa tämä kymmenen, kymmenen virran maa! Kesäaurinkos kanssa mä valvonut oon ja viettänyt yötöntä yötä. Ja vaipuen vienohon haaveiluun vain katsonut Luojan työtä. En tenhoas tuota voi unhottaa, oi kymmenen, kymmenen virran maa. Olet voiman ja vilppauden kotimaa – tätä kannat kaksoisleimaa. Se mieleni toivoja toinnuttaa, se antavi intoa reimaa. Oi loistaos loitos aikojen taa, tulevaisten toivojen kallis maa! (VK 7)