Ikävöi, ihminen

Ikävöi, ihminen Kaipaa kauneinta muiston ja toiveen Päiviä lapsuuden Aikoja armaita hempeän hoiveen Isää ja äitiä Veljiä siskoja vierailla mailla Untesi neitiä Häntä, mi pois meni hämärien lailla Muistatko aikaa Milloin sun aamusi nous elon kultaan Lempesi taikaa Riemuja, ammoin jo menneitä multaan Retkiä marjassa Laineita soiluvan salmen ja lahden Käyntejä karjassa Kesäyön ääniä yksin ja kadhen? Kaipaatko milloin Pois ajan, paikan ja kuolonkin taaksi Istuen illoin Tuniten hiljaa maatuvas maaksi Kun kaikki haipuu Kaunis niin kauas ja päämäärä pyhä Vitkahan vaipuu Vaikka sa korkeelle kurkotat yhä? Itketkö, ihminen Silloin sa kauneinta tiedon ja tunnon Hienointa sydämen Herkintä pyrkivän pyyteen ja kunnon? Kuuletko hukkaan Juoksevan hetkiä mittavan hiekan? Päivies kukkaan Näätkö jo tähtäävän kuuraisen miekan? Ikävöi, ihminen Taa ajan, paikan ja tuonenkin laineen! Rannalta tuskien Nää pyhä tähtesi yli yön ja aineen! Kultainen helää Ihmisen ikävöivän sielussa kieli Etsimys elää Maaksi kun maatuu jo tyytyväinen mieli

---

Laulun tiedot

Sanoittaja	Eino Leino
Alkuperäinen kappale	-
Kategoria	Romantiikan aika
Lähetetty	2025-01-16
Lisätietoja laulusta	-