Vanhapoika viiksekäs
Itävallassa pikkuinen torppa, maalaa kotonaan tauluja pien'poikanen. Siksi tartu ei häneen lain kuppa, maalatessa on kiir'melkoinen. Maalariksi hän toivoo vain pääsevän näin, siks' käypi nyt innoissaan Viennaa päin. Mutta sisään ei pääse - hän ulos nyt jää, sitä pysty ei ymmärtää. Natsannut koskaan ei maalarin ura, rodusta lähtee siis pois näin kura. Junalasteittain yksilöitä uunin jälkeen käy pilviä päin. Saksan keskellä kaupunki Berlin, sinne poikanen eksyi hän kohtalons teil. ''Kansa saksan se kaikista ylin.'' Tällä ääniä irtosi. -Heil! Suuri Saksa ja suuremmaks kasvaa se vain, ei maalaril' Eurooppa riitä nyt lain. ''Vääränlaiset nyt polttakaa'' -Päätös on tää. Helppo häntä on ymmärtää. Natsannut koskaan ei maalarin ura, rodusta lähtee siis pois näin kura. Junalasteittain yksilöitä uunin jälkeen käy pilviä päin. Saksan keskellä bunkkerin alla, istuu kammioss' poika tää arjalainen. Ja pelkästään susikoiralla, on ilme nyt rauhallinen. Suuri Saksa mut voittoo sen armeijoillaan, ei näin huonossa jamass' saa kenraalitkaan. Pian Eeva ja myös vanha maalarikin maistaa kielellään syanidin. Natsannut koskaan ei maalarin ura, rodusta lähtee siis pois näin kura. Junalasteittain yksilöitä uunin jälkeen käy pilviä päin.