Haljennut kiulu (170)

On kiulu haljennut, on kalja kaikkonnut, siit ennen ryystäen jokainen joi. Reikkiä täynnä on laho ja pohjaton. Kauneimmat muistot se mulle toi. Niin rikki on kiulu kuin olla voi. Nyt kiulu kyljellään, kaivaten yksinään, ootellen häntä mi sammui jo pois. Hän ennen huuliltaan, hyväili kiuluaan. Sen pielet sahtiin tahrien kai, jokainen saunalauantai. (VK 241)

---

Laulun tiedot

Sanoittaja
Alkuperäinen kappale	(Vaijennut viulu)
Kategoria	Kalja
Lähetetty	2025-01-07
Lisätietoja laulusta	-