Turakainen saimaassa (120)

Eipä tasan ole onnenlahjat suotu Mietti Turakainen usein iltaisin Kookas virveli kun joillekin on suotu Mulla onki on kuin koura dyykkarin Sen jos seisomaan saan veneeseen mä kiinitetyksi, Niin ei kalaa tule silti sillä pyydystetyksi. Oli tragedia Turakaisen, mistä saaliin sais kalaisen, Joka hänen vaa’allaan painaisi ees jotakin Koko elämänsä oli ollut vailla Kunnon vonkaletta poika pohjoisen Huhut liikkui, että saimaan pinnan alla Asuu kalakanta suurikokoinen. Oli vihdoin Turakaisen mieliala vireä kohta saaliista jo pingahtelee siima kireä Onki kyydissä hän savon kaahas, venee järven rantaa raahas ison kalan piirteet uimareille viittoen Oli turakaisen koukkuun käynyt kiiski, Mietti uudestaan hän viehevalintaa Tuli roskakalaa heti perään viiski, Nehän vonkaleista vähän poikkeaa Kiisket tunnetusti kaloina on niin ruotoisia Ettei fileitä saa niistä pienenkään muotoista Viel’ sai lahnan jäälkeen edellisen, Pikkusärkee veneellisen, Jälkeen kehuskeli: ‘’Suomenennätyssiikaa!’’ Jos sä mainostavan jotkun saat sä kuulla, Kuinka kotimaassa suuret kalat on. Syytä kerskujasta onkin heti luulla Koki hänkin Turakaisen kohtalon Perkuuhommat eivät enää ole arvoituksia Jätkät sinteille kun pohtii käyttötarkoituksia. Menee suuruudessaan merilohi, kalapullamössön ohi. Väität muuta niin oot Turakainen tolkuton!

---

Laulun tiedot

Sanoittaja	San. W.Wuorenmaa & W.Wattilakoski
Alkuperäinen kappale	Turakainen Thaimaassa
Kategoria	Pari haussua juttua
Lähetetty	2025-01-07
Lisätietoja laulusta	-