Muinaisten valsi/Kultisti Miikkulainen (118)

Saimaan saaressa pikkuinen torppa uhraa portailla kultisti Miikkulainen mutta pintaan ei nouse kuin norppa, on pettymys melkoinen. Aallon alla se suunnisti kutsujan luo Sille tuttua tutumpi on messu tuo Laulu kertoo näin mitä on yksin kun jää, Hyvin hylje sen ymmärtää. Uhrata enää ei Cthulhulle päitä Maailma modernisointunut on. Muinaisjäänteitä viiksekkäitä, Mies sekä hylje kumpikin on. Saimaan saaressa pikkuinen torppa Sinne muinaisten kulttinsa tahtonut ei. Yksin kultisti jäi kuten norppa Myös sen mestari kohtalo vei Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan Kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan. Uhriveistänsä teroittelee Miikkulainen, aatos mielessään hirmuinen. Uhrata enää… Saimaan saaressa pikkuinen torppa karjuu loitsuja kultisti Miikkulainen Uhrikivellään hengetön norppa, makaa hiljaa kylmentyen. Suuri Saimaa, ja alla sen lainehien, nousee kauhu niin vanha ja lonkeroinen. Niin on kohtalo norpan kuin Miikkulaisen, Olla sukunsa viimeinen. Viimeinkin uhrataan Cthulhulle päitä. Maailmaan pallannut muinainen on. Lounaaksi syötyjä pölkkypäitä. mies sekä hylje kumpikin on. (KJ 409)

---

Laulun tiedot

Sanoittaja
Alkuperäinen kappale	(Vanhoja poikia viiksekkäitä)
Kategoria	Pari haussua juttua
Lähetetty	2025-01-07
Lisätietoja laulusta	-