Aaveratsastajat
Kun eräs vanha cowboy kerran kulki ratsuineen Ja illan tullen saapui päälle vuoren harjanteen Niin karjalauman hirmuisen hän näkee kulkevan Siel läpi synkkäin pilvien ja yli taivahan Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo Aaveet taivahan Tuo karjalauma kulkuansa jatkaa mylvien Sen hengitys on polttava ja vauhti hirmuinen Ja uuden ihmeen taivahalla silloin nähdä voi Siel cowboyjoukko ratsastaa ja laulu hurja soi Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo Aaveet taivahan On ratsastajat väsyneet ja ratsut läähättää Vaan silti ykskään joukosta ei taaemmaksi jää He karjalaumaa koettavat kilvan tavoittaa Mut ponnistukset turhaa on: he eivät kiinni saa Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo Aaveet taivahan Ja taivahalta silloin eräs ääni huudahtaa Sä cowboy käänny tieltäsi, et sitä jatkaa saa Tai paholaisen karjalaumaa joudut ajamaan Kun kerran päättyy elonties ja joudut manalaan Jipi-jai-jee, jipi-jai-joo Aaveet taivahan Aaveet taivahan Aaveet taivahan (VK 25)