Meksikon pikajuna (264)
Pikajuna Meksikon, halki kiitää, yö jo on Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää Haukku kuuluu kojootin, häipyy meluun veturin Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy Missä lienee pysähdyksen syy? Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa "Kädet ylös, gentlemen!" huutaa käskyn terävän Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee: "Viisainta, kun jokainen nyt lompsan aukaisee Kuula sille, joka kenkkuilee" Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksintein Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään tainnoksiin, mut naiset viedään pois Lempimättä en nyt olla vois" Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okay, niinpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa" Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Señores Meille tehkää mitä vain mut naiset säästäkää Muuten teistä kehno muisto jää" Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa Vanhapiika muuan, kas, viisikymmenvuotias Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan: "Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee Tehdään niin kuin rosvot määräilee Huh-hah-heijaa, tehdään niin kuin rosvot määräilee” (VK 40)